Inhimillinen vuorovaikutus on aikain saatossa saanut toinen toistaan kehittyneempiä muotoja teknologian kehittymisen myötä. Kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta on siirrytty kirjeiden kautta lennättimiin ja puhelimiin. Maailma on pienentynyt: suuretkaan maantieteelliset etäisyydet eivät enää ole este tiiviillekään yhteydenpidolle. Internetin myötä tämä tosiasia on vain korostunut. Sosiaalisen median synty on tuonut monien elämään aivan uudenlaista sosiaalisuutta: tuttavien kuulumiset voidaan lukea kätevästi vaikka päivittäin, jos he niitä kirjoittavat, ja voidaan jutella monen kanssa samaan aikaan kertaakaan poistumatta oman tietokoneen äärestä. Kaikki vuorovaikutus internetissä ei kuitenkaan ole harmitonta sosiaalisten suhteiden ylläpitoa. Trollaamiseksi kutsutaan ilmiötä, jossa henkilö pyrkii tietoisesti ärsyttämään toista esimerkiksi täysin järjettömällä väitteellä. Feikkaamisena tunnetussa ilmiössä taas jonkun toisen käyttämä nimimerkki varastetaan omaan käyttöön, usein varastetulla nimimerkillä kirjoitetut jutut eivät ole maineen kannalta kovin mairittelevia. Nämä kaksi ilmiötä vaikuttavat olevan välttämätön paha internetissä.
Trollaaminen ja feikkaaminen, joista vastaisuudessa käytän myös yhteisnimitystä häiriköinti, ovat minulle henkilökohtaisesti hyvin tuttuja asioita. Olen harjoittanut molempia aina siitä lähtien, kun sain toimivan laajakaistayhteyden käyttööni. Minun iälläni se on käytännössä yli puolet elämästäni. Olkoonkin, että olen käyttänyt ja käytän edelleen nettiä myös niin sanottuun ”normaaliin” vuorovaikutukseen enemmän kuin vähemmän asialliseen toimintaan. Voisin kuitenkin kutsua itseäni ”kokemusasiantuntijaksi”. Minulla on kokemusta perinteisistä keskustelupalstoista kuin myös sosiaalisesta mediasta, käytännössä lähinnä Facebookista. Eräällä käyttämälläni nimimerkillä on vuosien häiriköinnin jälkeen tietynlainen maine. Tiedän jopa, että häiriköinnistäni on keskusteltu julkisesti, kahvikuppien äärellä ja ties missä. Moni haluaisi mielellään tietää todellisen henkilöllisyyteni, jota on vuosien varrella lukuisasti yritetty arvata. Jotkut jopa luulevat tietävänsä henkilön nimimerkkini takana. Sivulliset ovat joutuneet kärsimään takiani ilman suoraa pyrkimystäni siihen. Myönnettäkön kuitenkin, että useimmiten olen itse halunnut rehellisesti vain ärsyttää ihmisiä.
Edellä mainitun jälkeen lukijalle lienee selvää, että olen melko paatunut. Siitä huolimatta monet hyvinä pitämäni arvot – oikeudenmukaisuus, myötätunto ja toisten kunnioittaminen – sotivat toimintaani vastaan. Poliittiset näkemykseni yleensäkin ovat melko päinvastaisia kuin joillakin muilla tuntemillani trolleilla. Mistä johtuu tällainen ristiriitaisuus? Miksi ylipäätään häiriköin netissä? Näitä kysymyksiä yritän kykyjeni mukaan pohtia, mutta itsetutkistelun lisäksi pyrin selvittämään myös yleisemmällä tasolla, mistä häiriköimisestä on pohjimmiltaan kysymys. Arvelen kykeneväni vastaamaan tähän, sillä minulla on henkilökohtaista kokemusta, mutta olen myös toiminut trollien yhteisöissä ja tunnen henkilökohtaisesti muutaman ihmisen, jotka jakavat erikoisen harrastukseni.
Tuskin monikaan nettihäirikkö pohtii syvemmin toimintansa vaikuttimia. Joillakin sellaiseen pohdintaan ei ehkä ole vaadittavia älyllisiä kykyjäkään, mutta kokemukseni mukaan hyvin monet pystyisivät halutessaan niin tekemään. En kuitenkaan muista, että toimiessani häiriköiden yhteisöissä olisin koskaan todistanut sellaista. Myönnettiin kuitenkin, ettei harjoitettu toiminta aivan normaalia ole. Ongelman myöntäminen on alku sen selvittämiseen, sanotaan. Käsitän itse häiriköimisen ongelmaksi, niin yleisellä kuin henkilökohtaisellakin tasolla. Olenhan itse saanut uhkaavia viestejä. Henkilöllisyyteni paljastuminen häiriköimissäni paikoissa johtaisi ainakin maineen menetykseen. Tästä uhasta huolimatta en ole kyennyt lopettamaan. Olenko tavan orja, häiriintynyt ihminen, vai mistä tämä outo harrastus johtuu? Tähän kysymykseen palaan uudestaan ja uudestaan – mutta jääköön sen vastaus myöhemmäksi. On aika luoda katsaus menneeseen, katsoa tuohon älyttömyyksien ja asiattomuuksien virtaan, joka kulkee läpi menneisyyteni internetissä yhä monien vapaasti lukea. On aika pysähtyä ja myöntää: vaikka minua onkin joskus kehuttu ties miksi, olen myös paatunut häirikkö.
Trollaaminen 